16.02.2021 klo 19:45. Olin juuri saapunut kuntosalille, edellisen kovan treeniviikon ja erityisesti 4 kovan treenpäivän jälkeen, ja purin laukkuani kaappiin kun puhelin soi. Mielessä pyöri Maaret Kallion äänikirjan "Voimana toivo" sanat jota olin kuunnellut automatkalla Myyrmäen salilleni. Langan päästä kuului hento ääni: "Milloin tulet kotiin?" Soittajana oli lähes 13 vuotias tytärpuoleni, otus joka esiteinin voimalla raivoaa kotona ja esittää olevansa melkeinpä aikuinen sekä henkisesti vahva. Olin siis yllättynyt, vastahan 10 minuuttia aikaisemmin olin lähtenyt kotoa. Vastasin: "Saavuin juuri kuntosalille. Miksi kysyt? Onko joku hätänä?". "Täällä on varmaan joku. Täällä tapahtuu outoja. Nöpö on toisessa huonessa ja olohuoneen ikkunalta kuuluu ääniä." Puhelu jatkui vielä hetken aikaa - siihen enempää menemättä - ja päätin lähteä kotiin tueksi koska tilanne oli selvästi vaikea. Pääsin kotiin jossa selvästi minut otettiin vastaan rakkaudella. Koin välittömästi ensiarvoisen tärkeää tunnetta että olin tärkeä. Koin henkistä tyydytystä olla läsnä. Ei ihan jokapäiväinen juttu vaikka olemmekin jo olleet "toistemme tiellä" sen 3½ vuotta Vantaalla eikä aina isäpuolena ihan tunnu olo tärkeältä. Sainkin siitä välitöntä henkistä boostia ja päätinkin että on aika jakaa edes etäisesti liittyvää tarinaa miten koitan saada henkistä voimaa sen lajiin normaalisti yhdistetyn fyysisen voiman lisäksi.
Niin - ja ei hätää - pääsin kuntosalille aloittamaan treenin vihdoin klo 20:46 sen jälkeen kun avovaimo oli saapunut omista treeneistään kotiin. Hymy huulilla tein mahtavat sarjat käännöskoordinaatioita kepillä (loistavalla tekniikalla kuinkas muuten!) ja tasapainoharjoitusta, sekä siihen päälle kehoa huoltaen, kun mieli oli nyt priimakunnossa, venytellen 50 minuutin ajan. Toimi. Olin ravittu henkisesti ja juuri oikeassa paikassa myös fyysisestikin.
Mikä minulle on tärkeää? Mikä motivoi minua? Vaikka kovasti positiivisesti puhunkin tässä blogissa niin olen ollut aikamoinen perfektionisti nuoruudessani ja pimeitäkin hetkiä on ollut varsinkin yksinäisinä opiskelijavuosina. Nykyään, kun mittari värähtää kohta 48v niin olen löytänyt jonkun kultaisen keskitien joka sopii minulle. Mikään ei ole koskaan täydellistä, on aina joku joka on parempi ja kilpailu on minulle tapa saada itsestäni paras ulos. Ala- ja yläasteella olin se heikko, joka kärsi muiden viedessä. Ihminen oli julma. Se loi pohjaa henkisille ominaisuuksilleni. Lukiossa ja yleisurheiluharrastuksen kautta sain itselleni sekä voimaa että viisautta. Minusta tuli lopulta minä kun 24-vuotiaana koin hyvinkin erilaisen maailman tehden diplomityötäni Chilessä. Tässä vaiheessa olin aikamoinen perfektionisti eli ns. "kympin poika", mutta elämä on höylännyt sen ominaisuuden minusta pois ja katsonkin asioita nykyään varsin positiivisesti rakentaen. "Ei sen tartte ihan paras olla, kunhan on riittävän hyvä!"
Rakennetaan siis positiivisesti eteenpäin. Maaret Kallio oivallisesti myös kirjassaan toteaa suunnilleen että elämään kuuluu ala- ja ylämäet. Tärkeää on niiden kanssa toimiminen ja hyväksyä tunteet. Jos ei pyörähdys toimi niin tee sitten jotain muuta. Minulla tämä näkyy aina välillä suunnitelmien muutoksena. Nyt on kanssa fyysisesti kovasti painittu - ja painitaan, vaiheistuksilla saan kyllä varastoja ladattua. Onhan niitäkin ollut, tänä treenikautena on viety läpi viikoittaiset vaiheet (normi:kevyt) 0:2, 1:1, 3:1, 2:1, 2:1, 3:1, ja tällä viikolla päättyy 1:1 vaiheistus. Kevyillä viikoilla on kroppa sekä mieli palautunut hyvin. Henkisesti myös puhun normi- ja keveistä viikoista, olemmehan ihmiset outoja olentoja sillä jos puhuisin kovista viikoista tuossa yhteydessä olisin aika varma että lähtisin pikkaisen pienemmällä energialla treeneihin odottaen niitä väärällä tavalla.
Heikkoudet, oh yeah, niitä minulta löytyy. Pysytään kuitenkin aiheessa eli moukarinheitossa. Lista on... sanotaanko riittävän pitkä, vaikka sisällytin siihen käytännössä pelkästään teknisiä ja fyysisiä heikkouksia. Perfektionisti näkyy vielä analysoijan piirteinä, voisi ehkä sanoa - mutta miten niihin suhtaudun on onneksi tervehtynyt! Asiat eivät ole tärkeysjärjestyksessä.
Lajivoima. Kiertoliikkeet heitoissa ovat sen verta uniikkeja että eiköhän tässä vielä pari vuotta mene kiriessä muita pidempään harrastaneita kiinni. Salilla ja heittopaikalla on siis tiedossa heilautuksia laidasta laitaan sekä kiertosuuntien vahvistamista yleensäkin. Vuonna 2021 tämä on yksi fokuskohdista, parannusta tulee!
Staattiset asennot. Viime viikon alussa Coach Petri vahvisti löytäneensä videoinneistaan yhden kehityskohteen eli heiton irroitusvaiheessa olevan jalkatyön. Jalat lähtevät hieman (tai enemmän kuin hieman...) rauhattomasti irti liian aikaisin eikä voimaa saa vietyä oikeaan suuntaan eikä optimaalisena. Tähän sain heti täsmäkoordinaation ja muokkasin parin viikon heittotreenin sisältöjä jotta tähän saisin keskittyä. Vedin 4 päivän heittotreenit tuossa pe-la-su-ma jossa tätä tuli tahkottua ja sieltä se lähtee paranemaan...
Staattiset asennot, part 2. Moukari on siitä jännä laji että heitto näyttää usein kovasti kiirehtimiseltä mutta parhaimmillaan se on hyvin vaiheistettu. On selkeitä kohtia joissa kiihdytetään ja pysytään tietyissä asennoissa. Kuten voi olettaa on tämä myös yksi fokuskohta 2021. Aloita - kiihdytä - käännä - kiihdytä - käännä - jne ja siitä se lähtee. Alkutreenikaudesta oli eri tekniset haasteet kuin tällä hetkellä ja se kertoo mielestäni hyvää että oikeita asioita tehdään.
Vatsat ja kyljet. tuossa aiemmin puhuin kiertosuunnista - ja tätä tukevana myös vatsalihasten ja kylkien ominaisuudet ovat aika kaukana siitä mitä ne voisivat olla. Ai että ns. minuuttivatsat pistävät nöyräksi. Kellosta 2 minuuttia vaan rullaamaan ja vatsaliikkeitä tekemään. Pienen tauon jälkeen uudestaan. Tämä on vatsatreeni by Tomi Räty, jolta näitä "kehittäviä" rääkkäysharjoituksia löytyy lisääkin. On kyllä toiminut tämäkin...
Räjähtävyys. Okei, olen 48 vuotias (kohta) ja mietiskelen miten saisin itseni nopeammaksi? Syömällä kenties suklaata - hetkinen tästä tulee pienen piirin Deja-Vu mieleen? Treenaan kuitenkin jopa yli 80-vuotiaiden kanssa joten kyllä tässäkin kehittyy. Hyppelyitä, heittoja kuntopalloilla ja kuulilla, niitä saa tehtyä kunhan muistaa pitää nivelet kuosissa ja lihashuoltoa riittävästi. Muista kanssa se liikkuvuus! Yleisvoimatasoni ovat kiivenneet kuitenkin jo tasolle jossa penkistä nousee suunnilleen saman verran kuin Aaron Kankaalla (= 79 metrin heittäjä vuonna 2020). No ehkä ei nyt sitten ihan mutta olen suhteessa lähinnä sen liikkeen tulostasossa. Keskittymällä siirtovaikutukseen vuosina 2021 ja 2023 tavoitteet saavutetaan. 2022, jos ehkä muistat, sisälsi tavoitteena myös yleisvoimatason nostamista. Maaliskuusta tai viimeistään huhtikuusta lähtien käytettäviin välineisiin ilmestyy myös 6.5kg ja 6.7kg moukarit jotka ovat riittävän lähellä kisamoukaria mutta tuovat nopeusharjoitusvaikutuksen heittotreeneihin.
Kiihdytysvaihe pyörähdyksissä. Tämä on ollut heikkous ehkä jo pidempään. Tämä kuitenkin mielestäni liittyy erityisen paljon ajoitukseen, josta myös lisää alempana. Coachista (eli Petristä) on tässä ollut paljon apua, sillä hän kehotti tekemään lisää rauhallisia keppikoordinaatioita ja keskittymään vasemman jalan liidaamiseen/kääntämiseen. Rennot hartiat ja katse oikeassa suunnassa jeesaa myös.
Heilurimainen liikerata. Toinen heikkous jota ei suoraan ehkä kannata korjata vaan keskittyä ajoitukseen ja moukarin liikeen laajuuteen. Tiedät kyllä, kädet suoraksi ja niinkuin isot pojat sanovat jotenkin että "leveämmin" tai "laajemmin", ja minähän uskon. Laajempi liikerata = heilurimaisuus ylös/alas-akselilla vähenee/poistuu.
Ajoitus. Ns. varsa laitumella - efekti on kyllä aika yleinen, kovasti usein pitää kiirehtiä seuraavan heiton vaiheeseen. Nyt on taas tullut staattista voimaa ja uskallusta pitää tiettyjä asentoja pidempään joten tämä on jo parantunut. Ei saa vetää suppuun eikä kiirehtiä niin että hartialinja ei ole moukarin kanssa synkassa. Laajempi moukarin kiertokaari = nopeampi tangenttinopeus = pidempi lentomatka. Avot.
Tekninen osaaminen 4p varten. Jos jotain mietin aika paljon se on tämä, uskaltaako vielä parin seuraavan vuoden aikana kokeilla siirtymistä tähän. Tekniikka pitää saada seuraavalle levelille jotta sen saisi vielä kiihtymään vakaasti. Uskon että sieltä - jos onnistuisi - saisi pari lisämetriä jopa tulokseenkin.
Treenipaletti. Okei, eräskin blogiani lukeva (ehkä yksi niistä kolmesta jotka käytännössä tätä lukevat) hörähtää ja ihmettelee miten treenaamisessa käyttämäni liikkeet muka ovat heikkouteni. No joo, onhan kaikennäköisiä koordinaatioita jo löytynytkin mutta väitän että kaukana olen vielä moukarivalmentajien treenivalikoimasta. Ehkäpä parin-kolmen vuoden päästä asia on jo pikkaisen toisennäköinen!
Leiritykset ja valmennus. Vähän tässä mennään oman tien kulkijana mutta kuten ehkä on saattanut huomata ei tässä yksin olla vaikka leirejä peruutellaankin. Pari merkittävää valmennusta osaavaa hahmoa avustavatkin sekä videoinnissa, niiden analysoinnissa että mielipiteiden vaihdossa mitä kannattaisi tehdä ja mihin keskittyä. Tänä vuonna leiritykset ovat siis menneet ihan susille, kun niitä ei ole. Pikkaisen on omia "minileirejä" tässä vähän joutunut viritellä ja ominaisuustestaukset sisällyttää omien treeniviikkojen sisälle. MUTTA MUTTA ensimmäiseen onkin varsin lämpimiä suunnitelmia - jotka 2021 kaudelle jo koronasta johtuen kaatuivat mutta 2022 keväällä kyllä "vanhaa" todennäköisesti lämmittää!
Palatakseni lyhyesti (uskooko tuota enää kukaan?) vielä siihen henkiseen voimaan. Nyt ollaan helmikuun puolessavälissä, heittoharjoituksia on päässyt tekemään sisätiloissa (kiitos salaisen harjoittelupaikkamme - joka muuten löytyy Suomen Moukarinheittäjät ry:n avustuksella heidän webbisivuiltaan, liity mukaan, minäkin tein niin!), valon määrä lisääntyy, ja on alkanut se paras kausi vuodessa. Arvaatko jo mikäköhän kausi on kyseessä? Ehkä kuvista vähän jo asia kirkastuu? Henkiset voimat lisääntyvät kun mielihyvähormonitkin tms vastaavat saadaan näillä sallituilla lisäaineilla huipputasoon ja energiaa tuleviin heittoihin!
Toivon että Pajulahdessa päästään leireilemään 12. - 14.03. Nyt näyttää kyllä aika huonolta koronasta johtuen. Palaset alkavat kyllä loksahtelevaan aika hienosti 2021 kesäkautta varten. Nyt voimatreenissä venäläistä herkistelyä jolla maksimivoimatasot heilahtavat taas "pikkaisen" eteenpäin ja terävyyttä tulee heittoihin. Heitoissa volyymi- ja laatu on kanssa kohdallaan. 10kg välinekin alkaa jo asettua käteen ihan eri tavalla. Kohta alkaa taas pelottamaan mihin ne heitot alkukesästä laskeutuvat, pikkaisen pitää laskea ehkä odotustasoja kun tuo seinä ei aina sitä todellisuudessa oikein kerro. Kiva olisi nähdä toisiakin vetskuja näissä merkeissä! Siitäkin saan lisäboostia että pääsee jakamaan hyvää mieltä! Näyttää siltä että tämänkin blogin kirjoittamisesta olen saanut lisädraivia treenaamiseen. Erjan kanssa odotuksissa on jossain vaiheessa "hyvän mielen heittotreenit". Minulla se toimii, että kroppa määrää miten mennään ja jos heitosta loppuu hööki eli tehot niin muokataan treeniä. Ei toki aina koska pitää kehoa myös ravistella jotta kehitys ei lopu.
Niin ja henkisesti minulle ehkäpä se tärkein juttu treeneissä on vaihtuvuus. Ei sitä samaa jaksa toistaa satoja ja satoja kertoja. Ei kun hetkinen kyllähän toistoja on, eikös, mutta tuskin minulta löytyy yhtään samanlaista treeniä harjoituspäiväkirjan merkinnöistä. Koen henkistä tyydytystä kun pääsen monipuolisesti treenaamaan!
... eli siis pompitaan pupuna kohti kevättä ja ulkoharjoittelukautta joka viime vuonna alkoi jo 20.03. Nyt näyttää siltä että ehkä huhtikuussa sitten.
Kele - ei lähikaupasta löytynyt. Aamulla menen niin toiseen kauppaan ostamaan sen tyhjäksi. Tai sitten käyn ryöstämässä tuon Fazerin pupun kotiin. KYLLÄ ME JAKSETAAN!
Comments